Itsenäisyysjuhla ja syksyn lakkiaiset

Juhlan valmistelut etenivät jo suunnitteluvaiheessa kohti hybridimallia, jossa osa juhlasta tapahtuu salissa ja osa ohjelmasta on tallenteena ja koko juhla streemataan koululla luokkiin. Lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat valmistivat juhlaan ohjelmanumeroita muun muassa musiikkiesityksen “Nää maat”, liikuntaesityksen “Minun Suomeni on” ja videoesityksen “Meidän Suomi”, johon opiskelijat liittivät kuvia ja ajatuksia Suomesta. Juhlassa kuultiin lukion rehtorin Kirsti Kosken ja ylioppilaan Pipsa Humalamäen puheet. Paikalla salissa olivat ainoastaan lakitettavat ja heidän 1–3 läheistään. Isossa salissa ääni kaikui tyhjyyteen, mutta tunnelma oli silti juhlava ja ainutkertainen.

Uudet ylioppilaat (SLA)

Arvoisat itsenäisen Suomen abiturientit

Itsenäisyyden merkitys on meille jokaiselle henkilökohtainen arvo. Merkitys liittyy meidän ikäämme, sukupuoleemme, elämäntilanteeseemme ja kokemuksiimme itsenäisyydestä. Suomessa itsenäisyyteen liittyy aina myös läheisesti ajatus sodasta.

Sodan kokeneilla on erilainen näkemys itsenäisyyden merkityksestä kuin meillä, vain median kautta sodan kokeneilla. Erilaisuus ei tässä ratkaise, vaan yhdistää meitä arvostamaan itsenäisyyttämme.

Ylioppilastutkinto on ollut mittaamassa lukiolaisten osaamista itsenäisessä Suomessa tiiviisti – niin tiiviisti, että kirjoitukset ovat jääneet järjestämättä ainoastaan kolmesti ja silloinkin juuri sodan vuoksi. Ylioppilaaksi pääsyä kirjoitusten puuttuminen ei kuitenkaan estänyt, vaan ylioppilaslautakunta myönsi todistukset aiemman osaamisen perusteella.
Jatkosodan asemasotavaihe loi edellytykset lukio-opintojen järjestämiseen rintamalla. Sodan aikainen etäopetus oli kirjeopiskelua. Sen ohella opetusta haluttiin tuoda rintamallekin, koska pitkien lukulomien järjestäminen oli mahdotonta. Ylioppilastutkintolautakunta esitti Päämajalle vaatimattoman toiveen, että ”mikäli vain mahdollista, ylioppilastutkintoon osallistuvia ei kirjoituksia edeltävinä viikkoina lähetettäisi eturintamalle”. Pandemian uhka on muuttanut nykyhetken lukio-opintoja, ja vuosi 2020 jää koronan aiheuttamasta jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden tunteesta varmasti meidän kaikkien mieleemme. Olemme kaikki oppineet joustavuutta uusien tilanteiden edessä. Kevätlukukaudella siirryimme lyhyessä ajassa etäopetukseen, ylioppilaskirjoituksia tiivistettiin ja korkeakoulujen opiskelijavalintaa muokattiin. Syksyllä olemme toistaiseksi saaneet opiskella koululla kaikki yhdessä, ylioppilaskirjoitusten järjestelyt olivat kevään kaltaiset mutta nyt etukäteen kaikkien tiedossa. Niin kutsuttu ”uusi normaali” määrittää nyt oppimisen tapoja.

Olemme reilun puoli vuotta kulkeneet käytännössä lähes kotikulmilla mutta ajattelu on silti ollut toivon mukaan globaalia. Koulupäivien aikana on ollut mahdollista kohdata ystäviä ja opiskella yhdessä. Etäyhteyden ruutu ei pysty korvaamaan aitoa vuorovaikutusta. Meidän on täytynyt oppia uusia tapoja olla yhteydessä toisiimme. Koulutuksen arvostus on Suomessa korkeaa ja täällä nuori on aina saanut tuen ja joustavan mahdollisuuden kouluttautua mielekkäästi.

Te yleissivistävän koulutuksenne päättävät abiturientit tulette etsimään elämänuraanne vakaasti harkiten mutta eri lähtökohdista kuin sodan jälkeisen koulutuksen saaneet.
Aikaisemmin koulutus tähtäsi yhteen ammattiin, ja elinikäinen oppiminen vahvisti usein tätä kerran hankittua ammatillista pätevyyttä. Nyt kouluttautuminen on monivaiheista. Työtehtävät ja työpaikat saattavat vaihtua useasti ja jatkuva kouluttautuminen on arkipäivää.

Lukioaika on valmistanut teitä tulevaa opiskelu- ja työelämää varten. Lukiossa olette toimineet luontevasti uusissa tilanteissa ja olleet alttiita oppimaan uutta. Osaatte jakaa itsenäisesti aikanne työn ja harrastusten välillä.

Minä toivon, että säilytätte rohkeutenne ja muistatte tarttua elämänne tilaisuuteen!

4.12.2020 Kirsti Koski

Ote käsiohjelmasta